Moikka!

Reilut kolme viikkoa sitten saavuin Madridin lentokentälle kahden jumalattoman kokosen matkalaukun kanssa ilman minkäänlaista havaintoa koko paikasta. Heti ensimmäinen haaste lentokentällä oli saada tavarat  säilytykseen elekielellä, koska tunnetusti täällä ei englantia puhuta. Kaikki muut oli tietosia tästä, minä en. Eli lentokoneessa nukkumisen sijaan olisi pitäny alkaa pläräämään läpi espanjan oppikirjaa. No, lopulta onnistuttuani saamaan tavarat säilytykseen päätin rohkeasti suunnistaa keskustaan. Tarkoituksenani oli päästä kuluttamaan tuskalla ja vaivalla säästämiäni rahoja mutta huomasin kaikkien kauppojen olevan kiinni. Eli se siitä.

Illalla tapasin perheeni, jossa tulisin asumaan seuraavan vuoden ajan. Vastaanotto oli todella sydämellinen ja pian pojat alkoivatkin innoissaan selittää eri peleistä, joita tulisimme pelaamaan tulevina päivinä. Voin sanoa, että olen aivan haka joka-ikisessä. Ikinä aikaisemmin en ole pelejä pelannut, joten kappas kummaa pojat opettavat myös minulle koko ajan jotain uutta. Ja kuten kaikki lapset, ovat myös hekin ajoittain koetelleet hermojani. Ja tunnetusti kärsivällisyys ei ole vahvuuteni, joten on muutaman kerran joutunut laskemaan; One Mississippi, two Mississippi......Mutta sitten he tekevät taas jotain niin sulosta, että tämäkin pieni konflikti tilanne unohtuu.

Ensimmäinen vapaa viikonloppuni olikin vasta seikkailu. Lähdin suunnistamaan salille, jonne halusin liittyä jäseneksi. Reippaasti kävellen matka olisi kestänyt 40minuuuttia. Siis, jos olisi osannut suunnistaa kartan avulla. Tai kysyessään muilta ihmisiltä suuntaa olisi ymmärtänyt vastauksen. Jotenka lopputuloksena oli pieni auringonpistos, nestehukka(litra juotavaa hävisi ensimmäisten 30 minuutin aikana eikä kauppoja missään) ja hermoromahdus. Matkaan kului 3h ja 30 minuuttia ja takaisin ei kulkenut busseja. Lopulta eräs ystävällinen brittinainen löysi minut bussipysäkin katoksen alta nääntyneenä ja tarjosi kyytiä pysäkille, josta kulkisi bussi kotiin. Mä olen AINA ollut sitä mieltä, että britit on ystävällisin kansa mitä maan päältä löytyy. Ainaki tän jälkeen. Kotiin saapuessani kaaduin suoraan sänkyyn, tankkasin vettä ku kameli ja nukahdin. Tietenkin sisukkaana suomalaisena päätin, että lähden etsimään ostoskeskuksen vaikka menisi henki! Illalla nukkumaan mennessäni katsoin uupuneena ja onnellisena huoneen lattialle, jossa oli kassi täynnä vaatteita. I freakin did it! Ja sitten sammui filmi..Tässä oli siis osa ensimmäisestä viikosta ja siihen mahtuneista kokemuksista..nyt pitää rientää lenkille lindan kaa...adios amigos!